"Spektaakkelijournalismi"

Hoi taas pitkän tauon jälkeen!

Eksyin äsken Nyt.fi:n sivuille. Siellä selatessa silmiini eksyi uutinen otsikoituna 'Mies vastaan Burger King: Toimittaja söi läpi koko purilaismenun.' Pakkohan se oli avata.

Otsikon mukaisesti yksi toimittaja syö läpi Burger Kingin kaikki hampurilaiset. Ajatus kuulostaa kuolleelta syntyessään. Kaikki pikaruoan ystävät ovat varmaankin joskus kokeilleet tämmöisiä haasteita, kohtalokkain seurauksin. Miulla tämmöinen tilanne oli muutama vuosi sitten, kun pitkän junamatkan päätteeksi päädyin ostamaan viisi Mäkkärin euron juustoa, jotka tietenkin kotona söin yhteen putkeen. Mahani ei tykännyt tästä tekemästäni valinnasta, ja muistutti idean typeryydestä vielä muutamina seuraavina päivinä. Joten miten joku pystyy syömään hampurilaisketjun kaikki hampurilaiset yhdellä istumalla? Lyhyt vastaus: ei pystykään.

Toimittaja söi muutaman hampurilaisen kokonaan, siirtyen mahan täyttyessä burgerin neljännekseen, josta viimeinkin siirryttiin "reiluihin puraisuihin." Muutamat hampurilaiset jätettiin välistä, sillä ne olivatkin miniversioita ravintolan kuuluisimmista burgereista. Lopputuloksena toimittajalle jäi paha maku suuhun, sillä tunnin aikana ruoka ehti tietenkin jäähtymään, ja testin viimeisenä olleet kasvis- ja kalahampurilaiset saivatkin vähemmän positiiviset arvostelut. Koko lysti tuli maksamaan vähän päälle 80 euroa, ja roskiin heitettävän ruoan määrä on varmasti melkoinen.

Päädyin tietenkin ensimmäisenä pohdiskelemaan, että mitähän järkeä tässä tempauksessa oli. Ruokalistalla oli samoista burgereista tuplapihviversiot, versiot jossa ei ole juustoa ja on juustoa, ja edellämainitsemani minihampurilaiset. Näistä olisi voitu helposti karsia jo alunperinkin. Sitten tämä roskiin heitettävän ruoan määrä. Heti ensimmäisenä ajatuksena tuli mieleen se, että miten Suomessakin on paljon nälkäisiä ihmisiä, ja nyt yksi uutissivusto pistää rahaa käytännössä suoraan roskiin. Myös jutun kommentoijissa heijastui minun tunteeni.

Kunnes sitten tajusin missä tässä on kyse. On haluttu tehdä shokkijuttu. Toki tässä jutussa kukaan ei kuollut tai vaurioitunut, ei kerrottu isosta katastrofista tai muusta järkyttävästä, vaan haluttiin tehdä ajankohtaisesta aiheesta (Burger Kingin Helsingin ravintolaan on vieläkin jonoa) ajatuksia herättävä juttu. Kutsun tätä ilmiötä spektaakkelijournalismiksi, jossa tavallisesta aiheesta paisutetaan isompi kohu. Tämänkin jutun olisi voinut tehdä niin, että samainen toimittaja syö muutaman purilaisen, kertoo niistä jotain aidosti konkreettista ja lähtee kotiin kylläisenä, mutta ei ähkynä. Tämänkaltainen juttu tuskin olisi herättänyt sen suurempia kommentteja, mutta olisi ollut asiallinen.

Syömällä hirveä määrä hampurilaisia, heittämällä tähteet roskikseen ja kirjoittamalla juttu mässäilevään (pun intended) tyyliin saadaan hirveä määrä kommentoijia ihmettelemään, että miksi toimittajat haaskaavat rahaa ja aikaa tämmöisten juttujen kirjoittamiseen. Ja näköjään myös yksi epäsäännöllisesti blogia kirjoittava mieskin yhtyi ihmettelyyn, tuoden jutulle lisää klikkejä.

Klikit on jälleen se ydin mitä tällä spektaakkelilla halutaan. Halutaan, että juttua jaetaan ja että sille irvaillaan ja että toimittajan tuskalle nauretaan. Klikit tuovat rahaa, joten miksipä ei.

Samanlaisena juttuna näen myös taannoisen Lappeenrannan Uutisten valtakunnallisestikin kohua nostaneen 'Kantsu'-jutun. Juttu herätti paljon keskustelua, mainittiin iltapäivälehdissä ja jutun kirjoittanut toimittaja sai paljon närää, varsinkin kutsumalla kannabista kantsuksi. Mutta juttu toi lehdelle tunnettavuutta, sai ihmiset kommentoimaan ja toi hirveän määrän klikkejä lehden nettisivuille.

Nämä spektaakkelit tulevat varmasti lisääntymään vuosien kuluessa, sillä niistä nousee aina suuri huomio. Ja suuri huomio tuo rahaa. Joten miun neuvona onkin, että älkää provosoituko näistä uutisista. Pohtikaa hetki jutun kirjoittajan motivaatiota tehdä raflaava juttu, on se sitten kolumni, pääkirjoitus, uutinen tai tämmöinen raportaasi. Jos jutun tarkoitusta ei tunnu löytyvän, sen tarkoitus on melko varmasti se, että jaat sen sosiaalisessa mediassa ihmetellen jutun tarkoitusta.

Mikäpä tämän blogitekstin tarkoituksena sitten oli?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti